Vieraskynäkirjoitus 

Satu Kaski, urheilupsykologi



Sen, että harrastuspaikat menevät kiinni, ei tarvitse tarkoittaa harrastuksen päättymistä

Uudet koronarajoitukset voivat herättää hätää, ahdistusta ja turhautumista niin valmentajissa ja liikunnanohjaajissa kuin lasten ja nuorten perheissä. Huoli siitä, miten tästä selvitään, voi lamaannuttaa. Inhimillistä. Näin me saatamme kriisitilanteissa kokea.

Kriisitilanteissa maltti on valttia. Tällaista poikkeustilaa voidaan kutsua kriisitilanteeksi. Kriisitilanteissa oleellista on malttaa pysähtyä. Hätiköidessä ei näe metsää puilta. Nyt kannattaa katsoa tulevia viikkoja rauhassa ja maltilla, pohtien, mitkä asiat omassa ryhmässä tai joukkueessa edellyttävät panostamista, jotta urheilijat ovat entistä vahvempia, kun kohdataan salilla kasvotusten uudelleen. Vahvuudella tarkoitan tässä kohtaa fyysisen vahvuuden lisäksi sosiaalista ja henkistä vahvuutta. Onko se kenties pystyvyydentunteen vahvistaminen? Vai tarvitaanko ryhmän tehtäväkoheesioon parannusta?

Sen, että harrastuspaikat menevät kiinni, ei tarvitse tarkoittaa harrastuksen päättymistä. Etäyhteyksien kautta voidaan jatkaa toimintaa. On totta, että esimerkiksi cheerleadingjoukkue ei voi harjoitella nostoja yhdessä, mutta he voivat harjoitella muita taitoja. Vain mielikuvitus on rajana sille, miten fyysisiä ominaisuuksia, joita esimerkiksi nostossa tarvitaan voi harjoitella yksin etäyhteyden kautta. Yhtä lailla urheiluharrastukseen liittyviin sosiaalisiin ja psyykkisiin taitoihin voi uhrata nyt enemmän aikaa ja panostusta, kun harrastustoimitilat ovat kiinni.

Valmentajien ja liikunnanohjaajien kannattaa katsoa omaa kausisuunnitelmaa ja poimia sieltä ne teemat ja asiat, jotka ovat saattaneet jäädä vähemmälle. Nyt jos koskaan on hyvä aika panostaa niihin, jos tuntuu että etänä suunnitellun harjoituksen pitäminen on hankalaa.

Ohessa lista, jonka tarkoituksena on auttaa liikunnan ammattilaisia edistämään innostavaa ja motivoivaa harrastusta etänä

1.     Fyysisen suorituskyvyn harjoitukset etänä:

Mieti, miten saisit vaihtelua harjoitukseen. Vaihtelu voi olla mukava lisä etäharjoitteluun: se tuo hauskuutta, iloa ja haastaa kehoa monipuolisuudellaan. Voisiko esimerkiksi jonkun aistin jättää pois käytöstä, esim. silmät kiinni? Voisiko esim. luistelu/tanssiohjelman tehdä vastakkaiseen suuntaan?

2.     Sosiaalisten tavoitteiden edistyminen etänä:

Mieti, miten ryhmä tai joukkue toimii haasteellisiksi koetuissa tilanteissa. Voisiko tätä tilannetta hyödyntää edistämällä joukkueen keskinäistä vuorovaikutusta ja selviämistä kriisitilanteista? Tai voisiko nyt olla hyvä kohta keskustella siitä, miten joukkue on ymmärtänyt kauden alussa asetetut tavoitteet ja miten he arvioivat oman toiminnan tällä hetkellä suhteessa yhdessä asetettuihin tavoitteisiin? Tai kenties olisiko nyt hyvä kohta käydä läpi joukkueen vahvuuksia, ts. niitä asioita, mitkä he itse kokevat toimivan hyvin. Kaiken tämän voi tehdä etänä, kepeästi leikin varjolla. Esimerkiksi pienryhmät voivat miettiä, mikä elokuva kuvaa joukkuetta parhaiten. Kepeys tuo iloa. Ilo lisää intoa. Into taas sitouttaa. Tässä kohtaa vain mielikuvitus on rajana.

3.     Psyykkisten tavoitteiden edistyminen etänä:

Meitä motivoi, kun koemme olevamme tärkeitä, osaavamme asioita ja saamme itse vaikuttaa asioihin. Mieti, miten voisit nyt edistää kunkin yksilön uskoa itseen ja omaan oppimiseen. Voisiko joukkuelaiset esimerkiksi pareittain tuoda esille kunkin yksilön jonkin hyvän piirteen tai ominaisuuden? Tai voisiko etänä harjoitella rentoutumistaitoa tai käydä mielikuvana läpi suoritusta? Tai olisiko nyt hyvä sauma harjoitella keskittymistä tai huomionsuuntaamista oleelliseen? Mieti, mitkä asiat ovat mielestäsi nyt oleellisia tai mitkä ovat jääneet vähemmälle lajiharjoitusten yhteydessä. Etänä voi harjoitella kognitiivisia taitoja, kuten tarkkaavaisuutta tai rauhoittumisharjoitteita, kuten rentoutusta. Yhtä lailla voi tukea urheilijoiden itseluottamusta keskittymällä asioihin, joissa he kokevat olevansa hyviä ja joita heissä arvostetaan ja pidetään. On tärkeää kuulla myönteistä palautetta itsestä. Se tuo hyvän mielen ja vahvistaa uskoa itseen.

Lopuksi. Älä jää yksin. Jos tarvitset tukea, hae sitä. Tästä selvitään kyllä. Yhdessä.

Kirjoittaja Satu Kaski, PsT, urheilupsykologi (sert.), toimii Clear mind Oy:ssä ja UTHA Oy:ssä (urheilijoiden, taiteilijoiden ja huippu-suorituksen parissa työskentelevien henkisen terveyden asemalla) toimitusjohtajana.

uomen Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 21.11.2020 Jan Vapaavuori ja 1. varapuheenjohtajaksi Susanna Rahkamo.

Kysyimme ehdokkailta "Minkälaisena te näette kuntien liikuntapalveluiden roolin vuonna 2025?” 



Vastauksensa antoivat Jan Vapaavuori ja Susanna Rahkamo. Alla heidän kommenttinsa.



Susanna Rahkamo

Kuntien rooli liikunnassa ja urheilussa on hyvin keskeinen.  Kaikki liikunta ja urheilu tapahtuu tietyssä paikassa ja liikuntapaikat sekä niissä toimivat seurat sijaitsevat jossain kunnassa eri puolilla Suomea. Ne mahdollistavat, organisoivat ja rahoittavat niin liikuntapaikkojen rakentamista ja ylläpitoa sekä turvaavat monien seurojen toimintamahdollisuuksia. Kuntien kyky ja halu panostaa liikuntaan ja urheiluun on ratkaisevaa hyvinvoinnin lisäämisessä Suomessa sekä elinvoimaisen urheilu- ja liikuntakulttuurin rakentamisessa.

Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana haluaisin laajentaa liikuntaharrastamista entisestään, niin että jokainen löytäisi liikunnan elämäänsä. Lisäksi haluan terävöittää suomalaisten huippu-urheilutoimintaa ja parantaa menetystä kansainvälisessä kilpailussa. Nämä tavoitteeni eivät ole ainutlaatuiset, vaan jaan ne monen liikuntatoimijan kanssa. Suomen Olympiakomitea pystyy kuitenkin tavoitteita edistämään vain laajaan yhteistyön avulla. Haluan puheenjohtajana edistää tiivistä yhteistyötä kuntien ja urheilujärjestöjen välillä, sillä näen sen liikunnan kannalta elintärkeäksi. Järjestöt tuovat yhteistyöhön lajiosaamisen, mutta ilman olosuhteita ei harrastaminen tai kilpaileminen ole mahdollista. Myöskään ilman kuntien tukea seuroille kuntalaisten harrastusmahdollisuudet jäävät rajallisiksi. Hyvällä yhteistyöllä ja koordinoinnilla liikuntapaikat palvelevat monien kuntalaisten tarpeita niin vapaa-ajanliikkujasta huippu-urheilijaan, lapsesta ikäihmiseen ja vammattomasta vammaisiin.

Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo varhain lapsena ja siksi lapsiin ja lapsiperheisiin vaikuttaminen on strategisesti kannattavaa. Kun sote siirtyy maakuntien järjestettäväksi, liikunnan merkitys kuntien tehtävissä muuttuu entistä keskeisemmäksi. Koska kunnat ovat tiiviisti lapsiperheiden arjessa mm. päiväkotien ja koulujen kautta, yhteistyön lisääminen koulujen yhteyteen voisi monellakin tapaa parantaa ja yksinkertaistaa lapsiperheiden arkea, tuoda elinvoimaa yhteisöön sekä lisätä yhteisöllisyyttä lasten ja nuorten keskuudessa. Kokeilussa oleva ”islannin malli” voi hyvinkin toimia inspiraationa oman mallimme muotoilulle.  Onnistuakseen mallin kehittämiseen kannattaa panostaa yhdessä.

Vuonna 2025 yhteispeli eri liikunnan ja urheilun toimijoiden kanssa on löytänyt uuden tason ja sen myötä Suomessa jokaisella on hyvä elää ja mahdollista toteuttaa omia unelmia.






Jan Vapaavuori


Kuntien ja kaupunkien roolia suomalaisten liikkumisessa, liikunnassa ja urheilussakin ei ole taidettu täysimääräisesti ymmärtää. Peruslähtökohta on ollut, että kuntasektori luo edellytykset liikunnalle, minkä jälkeen kansalaisjärjestökenttä on pääroolissa itse toiminnan organisoimisessa. Kunnilla ja kaupungeilla on siten täysin kriittinen rooli liikunnan olosuhteiden luomisessa lasten ja nuorten liikunnasta huippu-urheiluun asti. Kuntasektorin rooli on kuitenkin olennaisesti tätä suurempi. Kaupungit luovat edellytyksiä sujuvalle ja hyvälle arjelle. Kunnilla ja kaupungeilla on parhaat, konkreettiset mahdollisuudet tarttua ajankohtaisiin ihmisiä koskettaviin muutostrendeihin, kuten ikääntymiseen, segregaatioon ja liikkumattomuuteen. Kunnat ovat alusta yritysten, järjestöjen ja muiden yhteisöjen yhteistoiminnalle.

Jo nykyisellään kunnat ylläpitävät liikuntapalveluja yli 800 miljoonalla eurolla, mikä tarkoittaa noin viisinkertaista summaa valtion liikuntabudjettiin verrattuna. Suomen liikuntapaikkaverkosto on kansainvälisestikin vertailtuna hieno ja kattava: liikuntapaikkoja Suomessa on yli 39 000, joista lähes 25 000 on kuntien ja kuntayhtymien ylläpitämiä. Kunnat tukevat paikallisia liikunta- ja urheiluseuroja ja järjestävät liikuntapalveluita eri väestöryhmät huomioiden. Kuntien liikuntatoimessa työskentelee noin 5 000 ihmistä.

Kuntien rooli on kuitenkin jatkossa vieläkin enemmän, sillä keskustelu ihmisten arki- ja hyötyliikkumisesta tulee vahvistumaan. Tulevaisuuden suurin liikuntapoliittinen kysymys on, kuinka saada ihmiset liikkumaan enemmän. Tällöin ei niinkään puhuta liikunnasta organisoituna harrastuksena tai vapaa-ajan toimintana, vaan siitä, kuinka aktiivista kaupunkilaisten tai kuntalaisten jokapäiväinen elämä on. Vaikka helsinkiläisistä koululaisistakin valtaosa, 80 %, harrastaa liikuntaa eri tavoin ja 60 % on ohjatussa seuratoiminnassa, vain kolmannes koululaisista liikkuu riittävästi. Organisoitu liikunta – niin tärkeää kun se onkin – ei mitenkään pysty kompensoimaan arkiliikkumisen puutteen turmiollisia vaikutuksia.

Kaupunki rakentaa infraa, kaavoittaa ja suunnittelee liikkumisen edellytyksiä: pyöräteitä, koulupihoja, päiväkoteja, liikuntapaikkoja, lähiliikuntaolosuhteita, puistoja ja erilaisia reitistöjä. Kaupungin eri palveluissa voidaan lisätä ihmisten tietoisuutta liikkumisen merkityksestä ja kannustaa heitä liikkeeseen, kaupunki järjestää liikunnanohjausta, tukee järjestöjä, kansalaistoimintaa, kaupunki järjestää päivähoitoa, perusopetusta, toisen asteen koulutusta ja vapaan sivistystyön toimintaa, jotka paitsi kasvattavat ja sivistävät, ovat myös merkittäviä fyysisiä liikkumisympäristöjä.

Ihmiset tekevät muutoksen, eivät hallinnon rakenteet. Helsingissä liikkuminen nostettiin toimestani yhdeksi kaupunkistrategian kärkihankkeeksi ja siten kaikkien kaupungin palveluiden yhteiseksi asiaksi. Liikkumista halutaan lisätä kaikkien kaupunkilaisten elämässä, ei vain niiden, jotka ovat jo liikunnan ilosanoman sisäistäneet. Liikkumisohjelman kärki on jokapäiväisen arkiliikkumisen lisäämisessä. Kaupungin toimialat ovat suunnitelleet liikkumisohjelmaan omat liikkumista lisäävät keinonsa, joita on yhteensä noin 60. Helsinki valittiin vuoden 2020 Urheilugaalassa Suomen Liikkuvimmaksi kunnaksi.

Suurin kysymys lienee, mitä tapahtuu sote-uudistuksen myötä. Edelleenkin kunnat vastaavat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut siirtyvät maakuntien vastuulle. Jää nähtäväksi, miten selkeä vastuunjako, tiedonkulku ja tiivis yhteistyö terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyölle kuntien ja maakuntien välille kyetään turvaamaan.