Lajiesittely artikkeleita ja tutkimuksia

Opinnäytetyö– Joukkuevoimistelijoiden polviongelmien ennaltaehkäisy

Joukkuevoimistelu sisältää paljon mahdollisia loukkaantumistilanteita, koska laji sisältää paljon hyppyjä ja nopeita liikkeitä, jotka altistavat esimerkiksi venähdyksille ja rasitusvammoille. Tästä huolimatta joukkuevoimistelusta ja siihen liittyvistä liikuntavammoista on tehty vain vähän tutkimuksia ja sen yleisimmin aiheuttamista vammoista löytyy vähän tietoa. Tämän takia harjoitusohjelmien laatiminen vammojen ennaltaehkäisy huomioon ottaen on vaikeaa.

LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijat toteuttivat Lappeenrannan Naisvoimistelijoiden 10–12-vuotiaiden joukkuevoimistelijoiden ryhmälle opinnäytetyönään harjoitusohjelman ja oppaan polviongelmien ennaltaehkäisystä. Opinnäytetyöhön toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa etsittiin joukkuevoimistelijoiden yleisimpiä polviongelmia ja keinoja niiden ennaltaehkäisyyn, joiden perusteella harjoitusohjelma ja opas tehtiin.

Joukkuevoimistelijoiden yleisimmät polviongelmat

Perinteisesti polviongelmat voidaan jakaa traumaperäisiin polvivammoihin, eli vammoihin, jotka syntyvät esimerkiksi tapaturman seurauksena, sekä ylikuormitusvammoihin, jotka syntyvät esimerkiksi liiallisesta ja liian usein tapahtuvasta kuormituksesta. Koska näitä vammautumisia on tutkittu vähän joukkuevoimistelun osalta, sovellettiin tietoa muiden voimistelulajien vammoista myös joukkuevoimisteluun .

Voimistelussa nilkkanivel on yleisimmin vaurioituva ruumiinosa, 17.6 % vammoista kohdistuu nilkkaniveleen, ja sitä seuraa perässä polvi, johon aiheutuu voimistelijoiden vammoista 17 % (Saluan, Styron, Ackley, Prinzbach & Billow 2015, 3). Vakavia vammoja kohdistuu kuitenkin kaikista ruumiinosista eniten polviin 30–47 %. Polvivammat ovat useimmiten voimistelijat leikkauspöydälle vievä loukkaantuminen. (Hart ym. 2018, 372.)

Voimistelijoiden yleisimpinä traumaperäisinä polviongelmina kirjallisuuskatsauksesta nousi esiin venähdykset, revähdykset, eturistisiteen ja sisä- ja ulkosivusiteiden repeämät, nivelkierukoiden vauriot, polvilumpion osittainen sijoiltaanmeno ja polvinivelen yliojentuminen. Ylikuormitusvammoista yleisimpinä polviongelmina nousi esiin Osgood-Schlatterin tauti, patellofemoraalinen oireyhtymä, polvijänteen tulehdus, polven plica-oireyhtymä ja iliotibiaalinen hankaussyndrooma. (Saluan ym. 2015, 4; Hart ym. 2018, 370.)

Lappeenrannan Naisvoimistelijoiden 12:lle joukkuevoimistelijalle toteutettiin tutkimukset, joissa selvitettiin mahdollisia polvivammoja ja niitä aiheuttavia tekijöitä. Tutkimuksen löydöksenä oli jokaisella ryhmäläisellä esiintyneet ongelmat polvien hallinnassa, mikä voi altistaa polvivammoille. Muita mahdollisia polvivammoille altistavia tekijöitä olivat esimerkiksi nilkan ylipronaatio ja tunnusteltaessa ilmenneet kivut polven ulkoreunalla olevissa sivusiteissä ja polvinivelen nivelraossa. Näitä tuloksia ei kuitenkaan voida vähäisen osallistujamäärän vuoksi yleistää joukkuevoimistelun yleisimmiksi polvivammojen aiheuttajiksi.

Miten polvivammoja voidaan ennaltaehkäistä?

Polviongelmien ennaltaehkäisyssä pääpaino on lihasvoimaharjoittelussa. Lihasvoimaharjoittelu on tärkeää, jotta polvia tukevia lihaksia saadaan vahvistettua ja virheasentoja korjattua. Lihasvoimaharjoittelun lisäksi neuromuskulaarinen harjoittelu, kuten tasapainolaudalla toteutetut harjoitukset, ovat polvivammojen ennaltaehkäisyssä hyödyllisiä. (Nessler, Denney & Sampley 2017, 285–286.) Polviongelmien ennaltaehkäisystä löytyy vähän tutkimustietoa; esimerkiksi venyttelyä, riittävää alkulämmittelyä, harjoittelun progressiivista etenemistä ja liikunnan monipuolisuutta on tutkittu polviongelmien ennaltaehkäisykeinona, mutta niiden hyödyistä ei ole saavutettu konsensusta (Leppänen ym. 2013).

Polviongelmien ennaltaehkäisyssä tulee myös ottaa huomioon ravinto ja lepo. Joukkuevoimistelijoiden riittävään energiansaantiin tulee kiinnittää huomiota, koska joukkuevoimistelun ollessa ulkonäkökeskeinen laji, siinä on suurempi riski kärsiä loukkaantumisille altistavasta energiavajeesta (Stickler, Hoogenboom & Smith 2015, 564–566). Riittävällä levolla voidaan välttää ylikuormittumista ja väsymystä, jotka voivat lisätä loukkaantumisten riskiä. Vanhemmat ovat 10–12-vuotiaiden kohdalla suuressa roolissa sekä ravintoa että lepoa koskevissa asioissa, ja sen takia näistä tekijöistä toteutettiin opas voimistelijoiden vanhemmille osana opinnäytetyötä. Oppaan löytää halutessaan osoitteesta: http://dy.fi/dgl. Sitä voivat hyödyntää myös esimerkiksi muiden energiankulutukseltaan kevytkuormitteisten lajien alakouluikäiset harrastajat ja heidän vanhempansa.

Joukkuevoimistelun vammoista ja vammojen ennaltaehkäisystä löytyy vähän tutkimustietoa ja molemmista kaivattaisiin lisää tutkimuksia. Asia on tärkeä, koska loukkaantumiset tuottavat yhteiskunnalle kustannuksia ja voivat päättää urheilijan urheilu-uran. Vammojen ennaltaehkäisyn näkökulmasta olisi tärkeää jo pienestä pitäen huolehtia suoritustekniikat optimaalisiksi. Myös nuoren urheilijan lihasvoimaharjoittelu on perusteltua opinnäytetyössä kerättyjen tietojen perusteella.

Fysioterapeuttiopiskelijat Janette Hietala, Tiia Saarela ja Juulia Savenius sekä yliopettaja Kari Kauranen

Lähteet

Saluan, P., Styron, J., Ackley, J., Prinzbach, A. & Billow, D. 2015. Injury Types and Incidence Rates in Precollegiate Female Gymnasts: A 21-Year Experience at a Single Training Facility. Orthopaedic Journal of Sports Medicine 4/2015. Saatavissa http://doi.org/10.1177/2325967115577596

Hart, E., Meehan, P., Bae, D., d´Hemecourt, P. & Stracciolini, A. 2018. The Young Injured Gymnast: A Literature Review and Discussion. Current Sports Medicine Reports 11/2018. Saatavissa https://doi.org/10.1249/JSR.0000000000000536

Nessler, T., Denney, L. & Sampley, J. 2017. ACL injury prevention: What does research tell us? Current reviews in musculoskeletal medicine 3/2017. Saatavissa https://dx.doi.org/10.1007%2Fs12178-017-9416-5

Leppänen, M., Aaltonen, S., Parkkari, J., Heinonen, A. & Kujala, U. 2013. Interventions to Prevent Sports Related Injuries: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomised Controlled Trials. Sports Medicine 4/2014. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s40279-013-0136-8

Stickler, L., Hoogenboom, B. & Smith, L. 2015. The female athlete triad-what every physical therapist should know. The International Journal of Sports Physical Therapy 4/2015. Saatavissa https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4527203/pdf/ijspt08-563.pdf⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠